Pădurea spânzuraţilor is a profound exploration of the psychological and moral dilemmas faced by individuals during the tumultuous times of World War I. Authored by Liviu Rebreanu, this novel delves into the tragic condition of the Transylvanian intellectual forced to fight under a foreign flag against his own people.

The narrative is a realistic and objective portrayal of the war, emphasizing the internal conflicts and national identity crises experienced by the characters. The novel is often described as a "monograph of harrowing uncertainty", capturing the essence of the human psyche caught in the throes of war.

Rebreanu is celebrated as an analyst of consciousness, skillfully depicting the chaos of thoughts and tyrannical obsessions that plague individuals. The book is a testament to the enduring spirit of those who listen to the call of blood and choose to stand by their own.

Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan.

Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta. Kirja antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella teoksessa nousee esiin nykynaisiin epävakaissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kohdistuva hyväksikäyttö.